Sotaveteraanien ja invalidien kirkkopyhää vietettiin tänään, ei ole kertaakaan selvitty ilman sairaskohtausta näistä iäkkäämpien kirkkopyhistä, eipä se ollut mahdollista tänäänkään. Onneksi istuin matkan päässä, etten ihan likellä ollut. Mulle iloa tuotti se, että toukokuulla kunnioitettavan 90 vuoden iän saavuttanut isoenoni Sakari oli tullut, ei varmaankaan koskaan ole kirkon toiselle puolelle tuijotteluun mennyt niin paljon aikaa kuin tänään. Mukava oli päivä!