Muistoja ja iloa, niitä mulla riittää. Kuinka onnellinen onkaan ystävän askel, vaikka toinen on lähtenyt taivaan kotiin. Näin minulle kävi nyt, vaikka Olli-ystäväni onkin poissa. Miten vaivihkaa se kaikki kävi, ilman, että osasin sitä aavistaa. Vajaa kuukausi sitten me nähtiin, mutta kumpikaan meistä, en minä sen enempää kuin Ollikaan, ei osannut aavistaa, että se kerta olisi viimeinen. Mulla oli sellainen hyvä mieli ja nyt jaksan huomennakin hyvin!