Kummitädin luona oli mukava piipahtaa päiväseltään ja kokea monta iloista ylläriä. Kaikkein iloisin ja paras ylläri oli ilman muuta se, kun Leila vei minut kahvilaan, olipa mukavaa! Nakkikastikettakin oli kummitätini tehnyt, oli sekin hyvää! Eipä sitä välttynyt ylläriltä kotimatkallakaan, siinä sitä sain Perniön päässä juurta jaksaen Sirolan Jannelle selittää, missä olin ollut ja mitä olin tehnyt. Kyllä päivä oli tosi hieno, kaikki kohdallaan ja just hyvin!