Onnistunut parikymmenkilometrinen polkupyörävaellus, reippaasti sain sen menemään. Hiki oli juossut melkoisesti meillä kaikilla, Kaarlo kehui minua oikein kovasti, kuinka hyvin osasin ajaa kohtuullisen suuressa porukassa. Kukaan ei ajanut päälleni enkä minä ajanut kenenkään päälle. Omaa rauhallista matkavauhtiani siinä menin, oli tosi mukavaa! Maaliskuusta asti mielessäni ollut toive toteutui tänään, Antti kertoo mulle pyörävaelluspalauttelun lomassa tän, että Jari on saanut vakituisen työpaikan, se tuntui tosi mahtavalta! Niin mukavaa on, että kotimatka sujuu kuin itsestään!