Kävelen rauhallisesti Uskelan kirkon puoleista sairaalanmäen osaa alas, tiedän, että päivästäni tuli taas aivan erityinen. Pekka ei ollut aamulla ehtinyt kirkkoon, joten kolehtikaverinani oli Jani. Tänään olin niin iloinen, kaikki oli taas ihan mukavasti. Ihmettelen kovasti, missä vakituinen linja-auto on, kun lukion kohdalle pysähtyy Express-värinen Vainion auto. Kohdalleni ehtiessään Jari morjenstaa, just siinä kohtaa, kun olen kaartamassa kotia kohti. Niin mukava sunnuntai, niin iloinen, onnellinen, mahtava, just näin se menee!